Referenssejä 20 vuoden takaa

Linkitän tämän näkyviin, niin pitkäksi aikaa, kuin myynti-ilmoitus on olemassa. 

 312 m² Pikku-Pukinpromenadi 12, 20100 Turku Omakotitalo 6h myynnissä - Oikotie 23268599

Olin tekemässä Huvila Villa Carlon remonttia silloisen työkaverin kanssa syksystä 2004 vuoden 2006 loppuun asti. Silloin minulla ei ollut digikameraa, eikä blogia. Mutta kuvia remonttivaiheista on perinteisinä pahvisina ja ne on koottuna omaan referenssikansioon. 

Tuota saunaosastoa en ole ollut tekemässä, eikä se omaan rakennusperinteen ajatukseeni edes mahdu. Mutta suurimmat työt on piilotettuna pintamateriaalien alle. Hirsikorjaukset ja tukirakenteet. Kattopaneloinnit, lattiat ja listoitukset on sitä näkyvää kättemme jälkeä. Silloin torni oli ollut pidemmän aikaa kallistuneena taloon päin. Sen meren puoleisella seinustalla ei ole yhtään hirttä, jota emme olisi vaihtaneet tai korjanneet. 

Myyntikuvia on kaunis katsella. 

Vapaapäiviä

Huhtikuussa oli lämmin Pääsiäinen meillä. Lähdimme pienelle lomalle ja minäkin ensimmäistä kertaa tutustumaan eteläiseen naapuriin ja Tallinnan Vanhaan Kaupunkiin. Mikään muu lomailussa ja kaupungeissa ei minua kiinnosta enempää, kuin Vanhat Kaupungit ja niiden rakennukset. 

Olen vanhan liiton mies, enkä ole innostunut nykyajan höpötyksistä kovin paljon. Nuorempana tuli kuvattua paljon filmikameralla ja niitä vanhoja järkkäreitä olen säilyttänyt ja lisääkin hankkinut. Tälläkin matkalla halusin olla, kuten turistit kaupunkilomilla vanhaan hyvään aikaan, ja kulkea filmikamera kaulalla. Nämä kuvat otin Pentax Spotmatic F kameralla, jossa linssinä Takumar 1.8/55. Tulostimella sitten tänne blogiin skannasin ja vain rajasin reunat. Edellisistä filmikuvaamisista on kulunut yli 20 vuotta.

Vaikka tulin Tallinnaan nyt ensimmäistä kertaa, tuntui kaupunki tutulta ja kotoisalta. Tukholman Vanhaa Kaupunkia olen useammin kävellyt ja kuvannut, mutta sinne en ole suunnitellut muuttavani. Tallinnaan voisin muuttaa viettämään eläkepäiviäni, jos en sitten Pykeijaan.

Mietin myös matkalla tämän pienen ja sitkeän veljeskansamme vaiheita. Kaupungilla on tuhatvuotinen historia ja valloittajia ja isäntiä on vuosisatojen aikana tullut idästä ja lännestä. Itsenäisyyden ajat on jääneet siinä jatkumossa lyhyiksi, eikä meillä suomalaisillakaan sitä paljon pidemmälti ole ollut. Mutta oma kansallinen identiteetti on ollut vahva molemmilla puolilla Suomenlahtea.  

Vanhimmat rakennukset ja linnamuurit on vanhimmilta osiltaan 1200 -luvulla rakennettuja. Niissä taloissa on vielä ravintolatoimintaa ja niissä myös asutaan. Meillä jo satavuotias talo on vanha ja niitäkin on vähemmän, kuin yksi prosentti koko rakennuskannasta. 

Tänne tulen varmasti vielä uudestaan ja ehkä seuraavalla kerralla omalla asuntoautolla. Nyt ainakin oli parkkialueita, joissa oli tilaa ja pysäköiminen edullista. Nyt olimme kaksi yötä Viru Hotellissa ja sieltä oli kaupungille hienot näköalat kuudennestatoista kerroksesta, niin yöllä kuin päivällä. Mutta omalla autolla voisi tietysti käydä muuallakin Virossa. 

*****

Sitten palaan aiheeseen, josta vuosi sitten täällä kerroin. Meillä naapurin Jani muutti vaimonsa kanssa vähän kauemmaksi, kun ostivat itselleen vanhan maatilan talokeskuksen. Hän tuli nyt alkuvuoden aikana koko kansan tutuksi ja suosikiksi The Summit Suomi ohjelmasta. Jani kertoi nyt jättäytyneensä kokopäiväiseksi veistäjäksi ja kehittämään omaa ekologista ja luontaistalouden elämäntapaa. Nykyisessä paikassa hänellä on hyvät työskentelytilat ja paljon muuta.

*****

Sitten haluan esitellä tekijän, joka ei välttämättä minun esittelyjä paljon tarvitse. Artistinimeltään Puppa J kertoi seuranneensa ja fiilistelleensä näitä Puusuutari blogin päivityksiä nuorempana, kun vielä haaveili omasta ammatista rakennusperinteen parissa ja elämästä vanhassa talossa oman perheen kanssa. Sittemmin hän on valmistunut ja työskentelee näissä samoissa hommissa. Hänellä on vaimonsa kanssa oma pikku projekti ja siitä kertova videoblogi: Pohjatalo1866

Kerran tavattiin samalla työmaalla ja paiskattiin käsipäivää. Tuntuu aika palkitsevalta kuulla, että omilla höpötyksillä täällä on ollut joillekin ihmisille merkitystä, myös käytännön uravalinnassa.  

Vanha kansakoulu taiteilijakotina

Kulunut aika viime kesästä tämän vuoden kevään kynnykselle on kulunut vanhan kansakoulun vintillä. Kouluna rakennus on toiminut vain muutamia vuosia suurille ikäluokille, mutta taiteilijakotina useammalla vuosikymmenellä. Nytkin yläkerran vanha käyttöullakko otetaan samaan käyttötarkoitukseen työtilaksi. 

Kun kysymyksessä on käyttötarkoituksen muutos, on rakentaminen luvanvaraista uudisrakentamista. Pohjapinta-alaa yläkerralla on noin 170 neliötä ja eristettävää ja levytettävää kattopintaa parisataa neliötä. Rakentamislupa edellyttää käyttämään uretaanilevyä lämpöeristämiseen, jolla saadaan mahdollisimman paljon huonekorkeutta ja tilaa. Eristekerros katossa on 25 senttiä uretaanilevyä. 

Olen ennenkin laittanut vanhoihin taloihin uretaanieristettä ja kipsilevyä, eli ei se uusi juttu ole. Vaikka enemmän perinnetimpurina olen halunnut profiloitua. Mutta sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Täällä minulla oli hyvä työrauha, paljon selvää tekemistä ja sain itse suunnitella työjärjestyksen.

Oli vielä kesähelle, kun työmaan aloitin, niin ajatukset oli jo seuraavan talven lumisateissa ja pakkasissa. No niitä ei kuitenkaan tullut, mutta siihen oli varauduttava. Halusin saada ensimmäisen kerroksen uretaanilevyjä kattoon, seinät villoitettua ja vaihdettua uudet ikkunat. Ne onnistui hyvin alkutalveen mennessä. 

Joskus minulta on kysytty, että miksi teen yksin, enkä ota työhön apulaista. Vastaus on lähinnä se, että kun itse kysyy ja itse vastaa, ei tule turhaa suukopua. Tai enemmän kuitenkin se, että kaverin kanssa minun hommat menee höpöttämiseksi, ja silloin ajatus pätkii ja työ ei etene. Yksin tehtynä saan aikaiseksi melkein saman, kuin kaverin kanssa kahdestaan. Omilla työmaillani joutokäynti on aika vähäistä, ja työ valmistuu ehkä hitaasti, mutta varmasti. 

Kun katto ja seinät oli riittävästi talven tuloa varten eristetty, pääsin tekemään lattioita. Lattialauta on 205x33mm mäntyponttilauta. 

Ilmansulkupaperin teippasin höyrynsulkuteipillä palkkeihin kiinni, että painovoimainen ilmanvaihto ei vetäisi turvepölyä eristetilasta huoneilmaan. Lattialaudan reunan ja palkin väliin yritin saada jäämään muutaman millin rakoja, jotka olisi mielestäni hyvä vielä tilkitä pellavasuikaleilla. Sen pitävyys on varmasti pitkäikäisempi, kuin höyrynsulkuteipin. Sitä tilkittävääkin on satoja metrejä. 

Luokkahuone on alakerran korkein huone, joten siltä osalta yläkerta on matalin. Uudet lattiat tein neljässä eri tasossa, että saatiin riittävästi korkeutta. Luokkahuoneen päällä on ansas, eli tukirakennelma, jolla alempi vahva kannatinhirsi on jännitetty ylöspäin kahdella vetotangolla. 

Sitten savupiipun ja palomuurin vieressä kulkee kannatinhirsi, joka on kiinnitettynä alempiin kattopalkkeihin. Hirren molemmissa päissä on yksi tai kaksi kattopalkkia, joiden päät ulottuu hirsiseinän väliin kolottuna. Mutta muurin kohdalla kattopalkit roikkuu tämän yläpuolisen kannattajan varassa, eikä sellaista ole syytä paljoa tasoitella, että ei välipohja putoa alakertaan. Mutta roikkuu ne myös ansaksen varassa. 

Sitten samasta syystä, eli tuosta rakennuksen keskellä olevasta savupiipusta ja palomuureista johtuen, on ulkoseinien väliin kahteen kohtaan asennettu vetotanko, että ei rakennus lähde leviämään. Yleensä rakennuksen hirsiväliseinät estää rakennuksen leviämistä, mutta tässä tuo luokkahuone ja savupiippu palomuurin kanssa tekee siitä riskirakenteen. Vetotangoissa on keskellä vanttiruuvit, joilla on seinät kiristetty ja jotka on joskus uutena hitsattu kiinni.

Rakenteissa on monenlaista palkkia ja tolppaa, jotka piti kiertää jokaisessa työvaiheessa, lopulta useamman sata kertaa. Tasoitemiehelle tässä on vielä paljon työtä, ennen kuin maalari pääsee töihin.  

Alakerrasta tulevan rappuaukon päällä työaikainen teline. Vielä jäi isännälle itselleen puusepäntyötä rappuaukon kaiteiden tekemiseen. Sekä porrasaskelmien tekemistä eri lattiatasojen välillä. 

Viimeisten päivien työ oli hahmotella vessa yläkerran nurkkaan. Lattiarungon tein kaksinkertaisella havuvanerilla ja normaali kallistus lattiakaivolle. Havuvanerin alle tiheä koolaus siltä varalta, että siinä päädytään lattian laatoittamiseen. Lattiakaivo on vain siltä varalta, että vesi pääsee joskus juoksemaan lattialle. Suihkua tai pesukonetta ei vessaan tule. Vain vesivessa ja käsienpesu mahdollisuus. 

Työmaa oli minulle hyvä ja antoisa, mutta kohtuullisen kova rutistus. Nyt olo on väsynyt, mutta tyytyväinen. Jotain jännityksien laukeamista taisi tapahtua, kun vielä viimeisenä työpäivänä sairastuin. 

*****

Vanhoista kansakouluista taiteilijakoteina minulla on kokemusta aikaisemmaltakin ajalta. Siitä on aikaa jo lähelle parikymmentä vuotta, kun työkaverin kanssa olimme korjaamassa vanhan kansakoulun keittiön lattiaa. Siellä oli tiskikone vuotanut salakavalasti pidemmän aikaa, ja koko keittiön lattia oli syytä purkaa ja tehdä uusiksi. Myös väliseinähirsiä täytyi vaihtaa. 

Koulu toimi silloin myös taiteilijakotina ja siellä ihailin tämän kuvanveistäjän kätten töitä. Kun työmme eteni, tuli tilaus vielä tehdä rakennuksen etupihan puolelle koko rakennuksen pituinen terassi. Siinä oli kaksi erillistä katosta ja työ valmistui tähän vuodenaikaan. 

Koulussa meinasi käydä myös haveri tuon talven aikana, kun isäntä oli lämmittämässä alakerran avotakkaa. Siinä takan edustalla oli polttopuita pinottuna ja palava kekäle oli päässyt putoamaan takasta. Kun huomasimme tämän, oli palo alkanut ja savu alakerrassa sankkaa. Takkahuoneen vieressä oli vielä polttopuuvarasto ennen ulko-ovea. Talossa ei ollut toimivaa ensisammutuskalustoa, mutta minulla oli 12 kilon jauhesammutin autossa ja tuoreessa muistissa useampi tulityökurssi. 

Sukelsin muutaman kerran sinne savun sekaan henkeä pidätellen ja tyhjensin vähä vähältä jauhesammutintani sinne palon oletettuun juureen. Sain palon sammumaan ja palokunnan ehdittyä paikalle jäi heille koulun tuulettaminen. 

Tällaisen vanhan lehtijutun löysin googlaamalla tuosta koulusta, jossa näkyy myös tekemämme terassia. Artikkeli Gloria

*****

 

Omassa nuoren miehen elämässä oli aikanaan yhden talvikauden jollain kansalaisopiston taidepiirin kurssilla opiskelemassa öljyvärimaalausta. Koulussa en loistanut muissa aineissa, kuin käden taidoissa. Käsityöt ja kuvaamataito oli vahvuuksiani. Yläasteen kuvaamataidon opettajani suositteli minua Turengissa taiteilija Pentti Vuorion oppiin. Pääsin mukaan, vaikka taidepiiri oli aikuisille tarkoitettu ja olin alaikäinen. Mutta taisin olla mukana epävirallisesti. 

Kansalaisopisto toimi Turengin vanhassa kansakoulussa, joka oli puinen rakennus. Rakennus toimi myös Pentti Vuorion taiteilijakotina ja olen ymmärtänyt, että hänen töistään oli suuri osa siellä koulussa varastoituna. Sitten joskus 1980 -luvun alussa tuo koulu paloi ja osa Pentin elämäntyöstä.

Tässä artikkelissa Pentti Vuorion poika muistelee aikaa ja elämää tuossa koulussa. 

Kesästä syksyyn

 

Aika kuluu huomaamatta kun riittää mukavaa tekemistä. Herastuomarin vanhan talon entisöintityö edistyi mukavasti kesän aikana, ja toivottavasti saamme sille vielä jatkoa myöhemmin. Talo on kyllä hyvässä kunnossa, mutta sitä -80 -luvun ilmettä on ollut mukava poistaa ja palauttaa talon alkuperistä ja oikeaa ilmettä sen tilalle. 

Vanhat ulko-ovet oli olleet navetassa tallessa sen nelisenkymentä vuotta. Tilalle oli silloin laitettu jäljitelmät, jotka oli vaneriset ja valelistoilla tehty vähän samaan näköön. Hyvin nekin ovet asiansa hoiti näihin päiviin asti, mutta sain mukavaksi tehtäväksi korjata näitä vanhoja ovia omalla verstaalla viime talvena. Jonkin verran piti myös puuosaa vaihtaa, mutta nyt kesällä ovet pääsivät takaisin vanhoille paikoilleen. 

Eniten käytössä olleen ulko-ovet käyntioven kohdalla voi tässä kuvassa nähdä, miten kynnys on kulunut syvälle kuopalle. Talossa on ollut reilu sadan vuoden aikana elämää ja melskettä, sekä varmasti sitä vilinää ja vilskettä. Sotien jälkeen talossa on asunut myös evakkoperheitä, eli kynnyksillä on monet jalat astuneet. Halusin säilyttää tuon kuluneisuuden, mutta tein kuitenkin kynnyksen huuloksesta täyden lisäämällä puuta sille puolelle. 

Talon vanhempi kaivo on melkein pihan korkeimmalla kohtaa navetan edessä. Se on luonnonkivistä ladottu ja levenee syvemmälle edetessä. Se olisi mielenkiintoista nähdä, miten sellainen kaivo on aikanaan tehty. Nyt en taas ulkoa enää muista, vaikka syvyyden mittasin, mutta taitaa olla jotain neljän ja viiden metrin välillä tuo syvyys. Halkaisija sieltä pohjalta jotain kaksi metriä, kun yläosassa vain noin metrin. Vettäkin oli kesällä kahden metrin syvyydellä. 

Tätä mutterin mallista maanpällistä lakea korjasin ja tein uuden puukannen. Taustalla punaisen ulkorakennuksen edessä on uudempi kaivo.  

Romanttisen keittiön jälkeen purettiin taloon sisälle tehty sauna, joka on ollut alkujaan Herastuomarin konttuuri. Sauna oli tietysti väärin tehty nykykäsityksen ja Museoviraston ohjeistuksia ajatellen. Eli siinä mielessä, miten märkätila pitää vanhan talon rakenteisiin sovittaa. Mutta siitä huolimatta mitään vaurioita ei ollut saunan käytöstä aiheutunut.  

Saunan lattia oli vahvaksi ja pomminkestäväksi tehty, jota isolla murtovasaralla piikkasin kaksi päivää. Murske päätyi maantäytteeksi ja nykyisessä asussaan huone on pikkukamari, joka odottaa sopivan kakluunin ja muurarin löytymistä. Valokuvat huoneesta oli nyt niin pimeitä, että en valmiista huoneesta niitä tähän sopivia puhelimesta löytänyt. Toivottavasti joskus saan siitäkin parempia kuvia.   

Viimeiset kolme kuvaa on tämänhetkiseltä työmaaltani, joka on rakennuksena hyvin perinteinen, mutta työssä pitää noudattaa uudisrakentamisen ohjeistuksia. Talo on vanha kansakoulu ja sen kylmä käyttöullakko saa uutta käyttötarkoitusta tulevaisuudessa taideateljeena. Talo on entinen taiteilijakoti, ja katsotaan, voinko siitä jotain muuta myöhemmin kertoa.